Olin jo aika onnellisesti ajatellut päässeeni lopullisesti eroon ahmimishimosta. Siksi tämän päiväiset ajatukset tulivat aika lailla shokkina.
Aamu meni hyvin, lukuunottamatta sitä, etten ehtinyt syödä aamiaista. Koulussa meni hyvin, kouluruokailussa meni hyvin. Kotiinkin pääsin turvallisesti.
Mutta.
"Ota pullaa. Tuossa on sulle lautanen.
...Ota lisää!"
"Ei ehkä pitäis."
"Ota vaan."
"No jos mä sit vähän."
Mä en edes pidä pullasta! Miksi mun pitää lihottaa itseni jollain mistä en pidä? Miksi mä menin ottamaan sen toisen palasen?
Kotimatkalla kävin karkkikaupassa. Kaksijapuolisataa grammaa irtokarkkeja. Lastatessani karkkeja pussiin mietin, mitä myyjä minusta ajattelee. Varmaan nauraa mun selän takana, miettii et taasko toi ihrakasa on täällä, Sinuna en söis enää yhtään mitään.
"Noni, semmoset iltaherkut löytyi." Sanoi myyjä ystävällisesti hymyillen.
"Joo."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti