Suoristan vaatteet, jatkan matkaa alamäkeen.

"Monenkos aikaan se huomenna helpottaa, jos maailmanloppua ei tuukaan?"

"Ei se varmaan huomenna helpota ollenkaan...

Ehkä sit jos päästään vuodenvaihteen yli."

 

Jos.

Miksi musta tuntuu, ettei päästä?

 

"Joskus kun mua ahdistaa se maailmanloppuhomma liikaa niin mä mietin et voisin vaan tehdä itselleni jotain... ettei tarviis kestää sitä kuolemaa, jonka kaiken loppu aiheuttaa.

...mun pitää aina muistuttaa itseäni siitä, että sitten mä ainakin kuolisin. Vaikka kukaan ei kuolisi maailmanloppuun niin mä kuolisin silti."

 

Vielä yksitoista päivää.

Kamalan pitkä aika.