Mä haluan
kadota.
Laihtua niin pieneksi, ettei kukaan enää näe.
Kutistua niin, että ihmiset huolestuu.
Mutten halua, että ne huomaa.
Haluan juosta ihmisten eteen
ja huutaa,
että ne tajuaa miten paha mun on olla.
Haluan, että ne jättää mut rauhaan.
Menetetty tapaus.
Ihan sama.
Haluan valehdella,
että kaikki on hyvin, hymyillä leveästi.
Ja sitten mut löydetään kuolleena.
Kauniina kuolleena. Pienenä ja sirona.
Ja ne ajattelee, että miks mun piti kuolla.
Ja sit jatkaa elämää.
Unohtaa, että mua on koskaan ollutkaan.
Mä haluan päästä pois tästä pahasta maailmasta.
En kestä mitään sotia, en luonnonmullistuksia. Maailmanloppua.
Mä haluan päättää itse, milloin pääsen täältä pois.
Helvettiin.
Mummo sanoi, että sinne mä joudun.
Mä olen syntinen.
Jos vaan saan nähdä mun isoisän kasvot, vielä kerran,
pääsen pois täältä,
jossa mua salaa halveksitaan ja nauretaan selän takana,
se on okei.
Mutta koska olen läski, mä en voi kuolla vielä.
Miinus kaskyt kiloa ja
olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti