Kulutin monen ihmisen aikaa siihen, että päästäisiin aloittamaan mun hoito.
Niiden työpäivistä meni monta tuntia siihen, että ne kuunteli mua. Ja vielä enemmän siihen, kun ne varasi mulle aikoja ja teki lähetteitä.
Ja nyt mietin haluanko edes parantua.
Voinko mä parantua?
Oonko mä edes sairas? Käyn koulussa ja töissä ihan kuten muutkin. Tapaan ystäviä ja nauran hölmöille asioille.
Mulla on vaan tiettyjä asioita, jotka teen niinkuin teen. Käyn vaa`alla, lasken kaloreita, pudotan painoa... Mitäs sitten. Onko se muka sairaus?
Jotkut lenkkeilee ilokseen, jotkut poistaa sillä stressiä ja jotkut parantaa kuntoa, minä haluan laihtua. Mitä väärää siinä on?
Hävettää, kun toiset tekee niin paljon mun vuoksi, enkä mä edes usko niihin.
En usko, että joku vois saada olon tuntumaan paremmalta. Miten se vois olla mahdollista?
Tommonen nappula vois ehkä tehdä sen mahdolliseks.
Saattais tuntua paremmalta, jos tuntisi jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti