Ahdistus ahdistus ahdistus.
Söin tänään liikaa. Tai en liikaa, määrällisesti. En ahminut. Silti liian monta kaloria.
On petollista nähdä ystäviä. Ne saa houkuteltua mukaan johonkin, jota itse et ole edes tullut ajatelleeksi. Kun olet vihdoin siinä mielentilassa, jossa et halua syödä yhtään mitään.
Ja sitten syöt.
Ja se tunne sen jälkeen. Kun olet aivan kylläinen. Se ahdistuksen määrä. Vatsan paisuminen, oksetuksen tunne, sydämen pamppailu. Kaikki se. Ja paljon muuta.
Itseviha.
Ajattelin, että tämä silti korvaisi kahden viikon ei-tippaakaan-ohjeiden-mukaiset-ateriat. Jos se ihana ihminen siellä lautasmallien ja ruokaympyröiden keskellä huomaisi edes tuon pienen ponnistuksen, jonka sain aikaan. Jos.
Mä en halua turvautua valehteluun.
Enkä halua valvoa koko yötä peläten huomista ravitsemusterapiaa.
Voi kunpa se ei vaan haukkuis mua maan rakoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti