Apua.
Mä en tiedä, olenko ihastunut.
Teoriassa olen.
Mä ajattelen sitä joka päivä. Monta kertaa päivässä. Itseasiassa lähes koko ajan.
Näen siitä unta ja teen asioita, joita luulen sen haluavan mun tekevän.
Aamulla mietin, mitä puen päälleni, jos vaikka sattuisin törmäämään siihen.
Kuljen joka paikassa etsien katseellani niitä kasvoja.
Niitä maailman suloisimpia sinisiä silmiä. Ystävällistä katsetta.
Menen nukkumaan vain, koska en tahdo sen näkevän mun tummia silmänalusia.
Herään, koska tahdon päästä näkemään sen mahdollisimman pian.
Tavallaan mä elän vain ja ainoastaan tän yhden ihmisen voimalla.
Sen ihmisen, jota mä en koskaan tule saamaan.
Ei, en mä ole ihastunut.
En mä voi olla. Mä en saa olla. En tähän henkilöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti