sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Päivät ne vaan tulee ja menee läpi korvien sunnuntait.

Miten voi olla taas sunnuntai?
 
Tuntuu, että mä olen nukkunut koko viikonlopun, mutta silti väsyttää. Tahtoisin vaan kuluttaa koko tulevan viikon makaamalla pehmeässä vuoteessani, monien tyynyjen ja lämpöisten peittojen keskellä. Ja olla näyttäytymättä kenellekään. Mutten voi. Pitää mennä kouluun, pitää nähdä ystäviä, olla sosiaalinen.
Tumblr_mcyxkzwdwn1rp54kqo1_400_large
Pelkään joku aamu herääväni ja huomaavani, etten tiedä mikä päivä on. Etten muista kuka olen ja mitä minun pitää päivän aikana tehdä. Pelkään, että unohdan kaiken.
 
Jos se joskus tapahtuu, niin älä anna sen olla vielä huomenna.
 
kuva: weheartit.com
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti