Rakas pieni turvonnut vatsani,
voisitko pikkuhiljaa alkaa kuihtua.
Olemattomiin.
Mielellään vielä tämän vuoden puolella.
Jotta mä saisin taas alkaa elää.
Koska sun kanssasi se on mahdotonta.
Koska sun turvotuksesi määrä kertoo, miten arvokas mä olen milläkin hetkellä. Mulle itselleni. Enkä mä enää jaksa sitä.
Voisitko viedä mukanasi muutaman ylimääräisen kilon,
koska mä tiedän, etten tule niitä koskaan enää kaipaamaan.
Lupaan alkaa syödä ensi vuonna paljon paremmin, jos sä vaan voisit tehdä sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti