Lähdin päivällä ostamaan hedelmiä läheisestä ruokakaupasta.
Havahduin löytäessäni itseni clas ohlsonilta, etsimästä mattoveistä.
Lähdin pois ostamatta mitään.
Kotona muistin isän ostaman työkalupakin. Sen naisellisen. Sen, josta haaveilin vuoden päivät. Ja sitten vihdoin sain.
Intoa täynnä leijailin siivouskaapille. Vedin alahyllyltä pakin ja varovaisesti avasin sen.
Kukallinen mattoveitsi loisti muiden värikkäiden työkalujen keskellä.
Ei sitä kukaan huomaa, vaikka se muutaman päivän olisi kateissa..
mun yöpöydän laatikossa. Piilossa.
Illalla avasin laatikon. Istuuduin sängylle jalat ristissä, kädessäni veitsi. Laskin sen nilkalle, painoin vähän ja huomasin, kuinka hymy nousi huulilleni.
Miten ihminen voi nauttia jostain, mikä tuntuu pahalta?
Mua pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti