En tajuu miten elämä voi tuntua niin vaikeelta, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Miten olo voi olla niin surullinen ja alakuloinen, vaikket kuule muuta kuin hyviä, positiivisia sanoja tärkeiden ihmisten suusta. Vaikka kehutaan miten lahjakas ja hieno ihminen olet. Miten silloin voi pitää itseään täytenä nollana?
Viikolla uutisoitiin siitä, että korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyongelmat on vähentyneet.
"Heeei, kuulitko, me ei olla enää niin hulluja kun aikasemmin!"
"Korkeekoulu... ei se koske meitä."
"Aijaa, ollaanki ihan yhtä hulluja ku ennenkin."
Ja kunnon naurut päälle.
"Hahhaa, nää näyttää ihan viiltelyjäljiltä.."
"Erkki, ootsä viillelly!! "
"Joo, joka päivä"
Välillä tekisi mieli sano et aijaa, nii minäkin.
Ihmettelen, jos joku ei ymmärrä miksi mielenterveysongelmia salataan ja piilotellaan.
muutos hyvään lähtee jokaisesta itsestä. avaa itsesi noille kaikille positiivisille kommenteille ja kuuntele olisivatko ne sittenkin totta? muut ihmiset ainakin arvostavat sinua =)!!!
VastaaPoistaTiedän sen. On vaan aivan järjettömän vaikeaa alkaa uskoa kun niin kauan on kuullut kaiken vain negatiivisena. Sitten kun yhtäkkiä ymmärtää, että kyllä siellä on paljon sitä positiivistakin kommenttia, niin se jotenkin häkellyttää. Sellaiset sanat tavallaan sulkee pois mielestä, kun ajattelee ettei ne voi olla totta. Vaikka ehkä tietääkin niiden olevan.
PoistaKiitos kommentista♥