Ovi sulkeutuu.
Odotin sitä.
Vatsaani eksyy muutama perunalastu ja irtokarkki.
Itse eksyn kylpyhuoneeseen.
Avaan suihkun ja annan veden valua niskaani.
Seison katse lattiassa puoli tuntia nojaten seinään.
Sitten teen mitä täytyy.
En saisi syödä. Mun ei tarvitsisi oksentaa jos olisin syömättä.
Istun kylpyhuoneen lattialla tuijottaen tummentuvaa suihkuverhoa.
Toisella korvalla kuulen seinän takana pauhaavan tv:n äänet.
Kuulen musiikkia.
Päässäni joku sanoo etten voi vielä luovuttaa.
Söin tänään neljä palaa leipää, eihän niitä voi jättää enää vatsaan paisumaan.
Väsyttää.
Ei nukuta, väsyttää.
Haluaisin maata päivät sängyn pohjalla ja tuijottaa kattoa.
En jaksaisi käydä koulua, en tavata ystäviä, en katsoa tv:tä, en keskittyä mihinkään...
Haluaisin, mutten jaksaisi.
En ymmärrä miten tämä meni taas tällaiseksi. Tai ymmärrän, mutten halua myöntää sitä itselleni.
Huomenna on juostava.
En muista koska viimeksi olen tuntenut itseni näin lihavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti