Tajusin tänään että
vittu olen tyhmä.
Mulla on niin monta ihanaa rakasta ihmistä mun elämässä ja ne yrittää aina vaan piristää mua.
"Heii Muru ♥ Haluutko olla tänään mun kaa?"
Ja mä leikin kalliota.
Esitän ettei mua liikuta mikään. Ei ihanat eikä ikävät sanat.
Ja vaikka toiset huomaa että mä horjahdan niin jatkan esittämistä itselleni.
Yritän sulkea pois kaikki tunteet. Ei, mua ette voi satuttaa.
Pelkään, että jos uskon kaiken mitä mulle sanotaan, kaiken kauniin,
niin kohta joku tulee ja paiskaa mut kumoon.
Särkee kuoren. Kaataa kulissit.
Mutta mitä voi saada jos ei anna?
Välillä joku satuttaa, tuntuu että kaikki kaatuu. Mut sitten taas noustaan.
Sitä on elämä.
Jos mä jatkan tätä niin voi olla että lopulta mua ei satuta enää mikään.
Mutta voi olla että
mä en enää nautikaan mistään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti