Päivä alkoi huonosti. Olisin halunnut kiukutella jokaiselle, joka vähääkään alkoi kääntää päätänsä minua kohti. Onneksi yritän yleensä peittää ärtymykseni asiaan kuulumattomilta. Muuten luultavasti enää yksikään ei haluaisi edes puhua kanssani. Ja onneksi maailma on täynnä ihania ihmisiä, jotka piristävät päivää.
Viimeistään kahdelta hymyilin pakottamatta. Sain kuulla niin suuren kohteliaisuuden, että alan itsekin pikkuhiljaa uskoa omiin kykyihini.
Ainakin hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti