maanantai 25. helmikuuta 2013

Mul on silmät kii, pitää pimeässä varoa.

Teinkö virheen? Koska tänään oli aivan järjetön kuvotus koko päivän.
Meinasin oksentaa jo ruuan ajatuksesta.

Halusin kieltäytyä kouluruokailusta, mutten kehdannut. Koska yksi ihana oli ihana ja ihanasti suostutteli silti syömään edes vähän.

Mun annoksesta kuittailtiin ja minä sanoin takaisin. Nykyään jos joku kommentoi mun syömisiä niin vastaan siihen yleensä aina huumorilla. Koska eihän mulla ole mitään ongelmaa ruuan kanssa.

Vihaan sitä, koska oikeastaan haluaisin vain antaa asian olla. Jostain syystä mun on vaan alettava tavallaan rakentaa suojamuuria, ettei kukaan näe mun pikku salaisuutta.

Tällä hetkellä vihaan sitä minua, joka alkoi vuosia sitten laihduttaa ja suistui kaikkeen tähän paskaan.

Koska mulla ei ole enää hajuakaan, miten täältä pääsee pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti