"Voitko jooko olla sanomatta tästä sille?"
"Sanoin jo. Ja oisin sanonut muutenkin, ei tuota ole mitään järkeä salata."
Tämän takia musta vaan tuntuu siltä, ettei mun mielipiteillä ole mitään väliä.
Mutta eihän se onneksi ole totta, se on vaan mun ajatus.
Päässä pyörii niin paljon sairaan hyviä ideoita.
Mähän voin valehdella terapiassa. Eihän mun tarvitse niille koko totuutta kertoa.
Tiedän tekeväni hallaa pelkästään itselleni, mutta entä sitten. Jos musta ei kukaan muukaan välitä, niin miksi itsekään välittäisin.
En uskalla kirjoittaa tai sanoa ääneen kaikkia ajatuksiani. Niitä parhaimpia pahimpia. Pelkään, että jos päästän ne ulos niin ne katoaa. Ettei mulla ole enää pakokeinoa.
Vielä on. Ja teen kaikkeni, että se myös pysyy minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti