Kolme päivää ilman vaakaa. Ehkä kesän ennätys.
Söin tänään taas noin 200 grammaa suklaata. Samoin kuin eilen. Ja toissapäivänä. Haluaisin jättää vaa`an homehtumaan sängyn alle ikuisiksi ajoiksi, mutta en usko sen olevan mahdollista. Luulen, että se pyrkii esiin jo tänään ennen nukkumaan menoa. Eikä minulla ole siihen mitään sanottavaa. Syömäni suklaamäärä pelottaa. Se näkyy aivan varmasti nyt painossa. Mielessä pyörii ravitsemusterapeutin valistukset siitä, kuinka suklaa ja makeiset jäävät taatusti elimistöön, toisin kuin terveellinen, normaali ruoka, josta suurin osa poistuu heti ulosteen mukana. Pitäisi alkaa syömään aivan toisenlaista ruokaa. Tai no, ruokaa yleensäkin. Jättää ne karkit pois.
Olen miettinyt, että voisin kirjoittaa itselleni ateria-, liikunta- ja painosuunnitelman. Silloin mulla olisi jokin oikea päämäärä, mustaa valkoisella. Voisin miettiä valmiiksi palkinnon, jonka saan esimerkiksi kun kunnollisen lounaan syöminen onnistuu...
Pinnallisena ajatuksena vaikuttaa kivalta. Syvällisemmin pohdittuna kamalalta. En mä halua edes opetella syömään mitään lounasta. Voin hyvin jatkaa näin.
Tavallaan olisi todella helpottavaa, jos joku voisi koko ajan vahtia, että syön ja liikun hyvin. Jos joku huolehtisi siitä kaikesta. Minulle jäisi aikaa siivota, olla ystävien kanssa, kuunnella musiikkia ja rentoutua. Olen vasta nyt alkanut ymmärtää, kuinka paljon nämä ajatukset vievät tilaa kaikelta muulta.
On pelottavaa olla aikuinen. Kaikesta on huolehdittava itse.
Eikä kukaan kysy onko nälkä tai pissahätä.
Olen miettinyt, että voisin kirjoittaa itselleni ateria-, liikunta- ja painosuunnitelman. Silloin mulla olisi jokin oikea päämäärä, mustaa valkoisella. Voisin miettiä valmiiksi palkinnon, jonka saan esimerkiksi kun kunnollisen lounaan syöminen onnistuu...
Pinnallisena ajatuksena vaikuttaa kivalta. Syvällisemmin pohdittuna kamalalta. En mä halua edes opetella syömään mitään lounasta. Voin hyvin jatkaa näin.
Tavallaan olisi todella helpottavaa, jos joku voisi koko ajan vahtia, että syön ja liikun hyvin. Jos joku huolehtisi siitä kaikesta. Minulle jäisi aikaa siivota, olla ystävien kanssa, kuunnella musiikkia ja rentoutua. Olen vasta nyt alkanut ymmärtää, kuinka paljon nämä ajatukset vievät tilaa kaikelta muulta.
On pelottavaa olla aikuinen. Kaikesta on huolehdittava itse.
Eikä kukaan kysy onko nälkä tai pissahätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti