Lähdin tänään hyvissä ajoin pyöräilemään kaupunkia kohti. Olin suunnitellut lähteväni aikaisemmin, mutta tällä aikataululla ehtisin vielä oikein hyvin käydä kaupassa ennen ensimmäistä aikaa ravitsemusterapiassa. Kaupan kautta pyöräilin rauhassa ja kymmentä minuuttia ennen aikaani saavuin poliklinikan pihaan.
Ihan varmasti se oli täällä! Mähän kuljin monta kertaa sen oven ohi...
Pyörin ympäri rakennusta ja sairaalan pihaa, mutta kun kello näytti liikaa, mun oli myönnettävä, etten tiedä ollenkaan, minne suuntaan mun on jatkettava. Kaivoin nolona laukustani kutsukirjeen (luojan kiitos otin sen mukaan), josta kopioin numeron puhelimen näytölle.
"Ööö... Mulla oli ravitsemusterapia tuossa ihan just mut mä en osaa sinne."
"Missäs sä nyt oot?"
"ööö......."
"Tuu siihen päärakennukseen ja siitä vaan sinne ja sinne ja sinne ja sit ootkin jo täällä."
"Okei, kiitti, mä yritän löytää."
Nolonolonolonolo...
"Anteeks kun oon myöhässä, mä olin kyllä ajoissa pihalla mutta sit en löytäny tätä paikkaa."
"No ei mitään, eihän se oo kun vasta neljä minuuttia yli. Ei mitään hätää."
Kuka myöhästyy ekalta tapaamiselta? Mä en ole koskaan myöhässä, aina ensimmäisten joukossa paikalla, etten vaan myöhästy. Saan stressata ja odotella ihan rauhassa. Mutta nyt. Just nyt. Mä oon ihan varma, että se poli oli toisessa paikkaa vielä vähän aikaa sitten!
Puolitoista tuntia me puhuttiin ruuasta. Ravintoaineista, kaloreista, liikunnasta, kulutuksesta.. Siitä miten paljon sais syödä, ettei lihoisi. Siitä, montako lämmintä ruokaa saisi päivässä syödä, että se vastaisi yhden karkkisäkin kaloreita. Monta. Katsottiin erilaisia malleja päivän ruokamääristä.
"Mä annan sulle nyt mukaan tän laihdutusversion, koska tuo normaali on vielä niin kaukana sun nykyistä ruokavaliota. Opettelet ensin tän avulla."
Minä en nähnyt noiden kahden mallin välillä lähes mitään eroavaisuuksia. Paitsi sen kalorimäärän. Molemmat näytti kamalalta. Niin paljon oikeaa ruokaa.
"Muistathan, että se päätös lähtee itsestä."
"Mmm."
Muistanhan minä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti