Eilisen arvaus meni oikein. Vaaka pääsi käyttöön heti suihkun jälkeen. Mutta toisin kuin ajattelin, se ei näyttänytkään niin pahoja lukemia kuin pelkäsin.
Vatsa tuntuu aivan täydeltä, vaikka olenkin syönyt vähemmän kuin muutamaan päivään. Suklaata meni tänään vain sata grammaa! Huomenna voisin yrittää pärjätä 75 grammalla ja ylihuomenna viidelläkymmenellä. Ehkä sitä ei kannata ottaa ihan kerralla pois. Hiljaa hyvä tulee. Toivotaan.
Vaikka tiedän kaloreiden olevan alle kulutuksen, tekee mieli oksentaa. Olen huomannut, että minulle tulee tarve oksentaa nykyisin jokaisen aterian jälkeen. Aikaisemmin sitä tapahtui vain illalla. Illalla uskoin poistavani koko päivän kalorit. Nyt en enää usko. Tuntuu, että on poistettava ne heti syömisen jälkeen. Pelkään sortuvani.
Miten tämä tällaiseksi meni? Kohta on kolme vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran ahmin. Karkin himo oli jotain niin käsittämätöntä. Sitä en enää sen jälkeen ole kokenut. Se oli niin voimakas. Liian voimakas. Söin kuusisataa grammaa suklaata yhdeltä istumalta. Ahdistuin ja lähdin lenkille. Löysin tieni pienelle hiekkatielle. Oli aivan hiljaista. Vain minä, metsä ja ahdistus. Jos vain kokeilen..
Elin pari kuukautta aivan normaalisti. Sitten normaali ruoka alkoi ahdistaa liikaa. Halusin päästä siitä eroon ja muistin kuinka helppoa se voikaan olla. Sen piti tapahtua vain kerran, mutta tavallaan jäin koukkuun. Muistan vielä kuinka ajattelin, että "tämä on jo neljäs kerta kun oksennan". Putosin laskuissani kärryiltä kun kerrat alkoivat olla jokapäiväisiä.
Ylä-asteella kauhistelin tekstiä terveystiedon kirjassa. Pyrkii pääsemään eroon syömästään ruuasta itse aiheutetun oksentamisen avulla. Kuka hullu niin tekee? Kysyin diagnooseistani viime viikon terapiassa. Toinen meni ohi korvien...toinen: bulimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti