Tein tänään jotain todella typerää. Edellisestä kerrasta oli jo monta kuukautta aikaa, mutta en tiedä, mikä minuun meni tänään, kun tein sen taas.
Aamu meni hyvin, söin aamiaiseksi tutun jogurtin ja riisikakun. Lounasaikaan kaivoin jääkaapista esiin eilen tekemäni salaatin, jonka tunnollisesti lapioin suuhuni viimeistä tomaatinpalasta myöten. Söin hyvillä mielin jopa jälkiruuan (terveellisen sellaisen). Tähän asti kaikki meni tasan tarkkaan suunnitelmien mukaan. Mutta. Sitten lähdin ruokakauppaan, ilman ostoslistaa. Miksi, voi miksi en miettinyt kotona valmiiksi ostoksiani?
Palasin kotiin kantaen ostoskassissani seuraavan päivän ruokatarvikkeita. Ja mutakakkua. Ehkä puoli vuotta sitten olin totaalisen koukussa mutakakkuun. Lähes viikon välein ostin itselleni salaa yhden sellaisen ja korvasin sillä kaikki päivän ateriat. Tietenkin oksensin aina illalla vähintään puolet kakusta. Hypin riemusta, kun seuraavana aamuna paino oli vähemmän kuin edellisenä. Tai olisin hyppinyt, jos olisin jaksanut. Noiden päiven jälkeen olo oli aina yhtä ällöttävä. Heikotti, kun keho ei saanut tarpeeksi ravintoaineita ja verensokeri heitteli maasta taivaaseen, oksetti kaikki se sokerin ja rasvan määrä, mikä vatsaan joutui ja pelotti ajatus siitä, että "tää on jo neljäs viikko peräkkäin, kun syön näin". Jollain ihmeen voimalla mä pääsin kuitenkin irti tuosta kierteestä. Mutta tänään. Tänään! Mä tein sen taas. Pysähdyin pakastehyllyn eteen ja jäin tuijottamaan rasiaa, jossa komeili kuva herkullisen näköisestä mutakakusta. Ei, sä et voi tehdä sitä. Sä et saa. Sun päivä menee ihan pilalle, jos nyt ostat tuon kaloripommin. Kurottauduin korkeimmalle pakastehyllylle ja pudotin sieltä koriini tuon kielletyn pakkauksen.
Kotona paloittelin kakun kuuteen yhtä suureen osaan ja laskin jokaiselle palalle kalorit. Söin paloista ensimmäisen. Toisen. Kolmannen... Miks helvetissä mun piti mennä ostamaan tää hiton kakku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti