Haluaisin jatkaa näin.
Haluaisin jatkaa karkin mussuttamista ruuan sijasta, ateriankorvikepatukoiden ostamista, syömättömyyttä, leivoskääreiden piilottamista, ahmimista, oksentamista, liikkumista, kaikkea.
Mutta silti haluaisin lopettaa.
Tiedän, että ahmiminen johtaa oksentamiseen, oksentaminen pilaa hampaani ja saa kasvoni näyttämään juuri täytetyltä heliumpallolta. Karkin syöminen laukaisee ahdistuksen ja sen jälkeen on pakko lähteä liikkumaan. Tiedän sen.
Vihaan sitä. Mutten osaa lopettaa.
Rahani alkavat olla lopussa. Olen käyttänyt noin kaksi kolmasosaa kuukauden varoistani kaikkeen turhaan. Karkkiin, suklaaseen, terveyslehtiin, jäätelöön, pähkinöihin, jumppapalloihin, valmiisiin sokerijuomiin, liikunta-/laihdutusvälineisiin... lista on loputon.
Kävelin eräs päivä ystäväni kanssa kaupungilla. Vastaan tuli vanha mies kantaen rähjäistä k-marketin muovikassia, joka oli täynnä olutpulloja. Jalassaan hänellä oli sukkien päällä rikkoutuneet pienet muovipussit.
"Kato tonne... Sillei oo edes kenkiä."
"No just! Ois noiki rahat säästäny ja ostanu itelleen halvat kengät kirpparilta."
"Mut jos se ei pysty. Jos sen on vaan pakko ostaa aina kaljaa ja sen kaikki rahat menee siihen."
"Mites sä sitä noin hyvin ymmärrät? Puhutko kokemuksesta?"
"Joo...heh...mä oon alkoholisti."
Mut mä vaan ymmärrän sen. Sehän on vähän sama kun jos rahat menee herkkuihin. Joku kuukausi sitten mulla ei todellakaan ollut vara ostaa itselleni uusia housuja, vaikka vanhoista pystyi näkemään läpi, koska tuhlasin rahani karkkiin. Ja ymmärsin sen olevan aika sama kuin alkoholistin alkoholin osto. Jonkinlainen riippuvuus. Voi kunpa siitä vain pääsisi yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti