Aloitin aamuni kaksinkertaisella annoksella lääkkeitä. Ja jogurtilla.
Terapeuttini puhui lääkärin kanssa ja he molemmat olivat sitä mieltä, että annostusta voitaisiin nostaa. "Hyvä, että sä aloit itse miettiä sitä lääkeasiaa, fiksu tyttö. Fiksu nuori nainen." Olisinkin, tunsin itseni lähinnä lääkeriippuvaiseksi.
Joka tapauksessa, tämä päivä meni suhteellisen mukavasti. Koulu tuntui kestävän ikuisuuden, mutta silti siellä oli hauskaa. Hauskempaa kuin pitkään aikaan. Ruokailut eivät menneet niin hyvin, mutten jaksa nyt välittää siitä. Tavallaan aika pelottavaa.
Päässä soi erittäinkin hyödyllinen lastenlaulu. Sä jalka ojenna ja taakse taivuta sä jalka ojenna ja sillä piirrä ympyrä... Vaikka tuo biisi onkin hyvin muistorikas ja varmasti myös opettavainen kohderyhmälleen, niin silti musta tuntuu, että olen nyt luultavasti valmis unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti