Mä näin sen ymmärsin.

Älkää viitsikö huomauttaa, kun seuraavan kerran ilmoitan ahmineeni tai syöneeni päin persettä, mutta tänään on tuntunut, että vihdoinkin alan ymmärtää vähän pikkiriikkisen jotakin terveestä syömisestä. Söin aamiaiseksi kaksi riisikakkua ja banaanin. Leipä tuntuu vieläkin aamiaisella aika ylitsepääsemättömältä ateriasuunnitelmassa. Lounaalla kanasalaatin ja päivällisellä broilerikiusausta! Ensinnäkin se, että syön päivällisen, on saavutus. Toisekseen, se että päivällinen on lämmin, on vieläkin suurempi saavutus. Söin vieläpä jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Ja vielä kolmanneksi, söin päivällisen erään hienon ihmisen seurassa, enkä yksin kuten yleensä. Saa onnitella.

 

Voi olla, että iloitsen turhasta. Huominen voi olla taas samanlainen päivä kuin yleensä muutkin. Voi olla, että repsahdan ostamaan jumbo-pussin karkkia ja ahmin ne omassa rauhassani koulupäivän jälkeen. Voi olla joo, mutta tämä päivä meni hyvin ja minä olen ylpeä siitä.